Vastedes kirjajutut ovat luettavissa omasta blogistaan. Lapsettomuudesta ei tällä hetkellä tunnu olevan paljonkaan sanottavaa enkä halua, että tämä blogi muuttuu joksikin muuksi, kuin mitä se nyt on. Kirjat eivät alun alkaenkaan ole tänne oikein sopineet, mutta nyt niistä on hyvä kirjoitella omalla osastollaan.

Ei ei ei ja vielä kerran ei. Green kuuluu chick lit -kategoriaan, mutta vain vaivoin. Olin jättää tämän kirjan kesken. Henkilöhahmoja oli ihan liikaa ja ne jäivät ohueksi. Puolenvälin jälkeen kirja vähän parani, mutta vain vähän.

En saata uskoa, että maksoin euron varausmaksun kirjastolle tästä kirjasta.

Chick lit piti jättää syrjään hetkeksi, mutta minulla oli aikaa tapettavana ja siihen tarpeeseen ostin tämän. Hieno kirja, mutta niinhän Jewellit ovat.

Okei. Minulla oli sellainen mielikuva, että tämä olisi ollut paras lukemani Kelly. Tämän harhan vallassa menin ostamaan kirjan itselleni ja luin sen uudelleen. Noh, tuota. Tässä on käynyt joko niin, että

a) vanhemmat Kellyt ovat olleen huonompia kuin muistankaan (voikohan se olla niin, kun olen kuitenkin viitsinyt ne kaikki etsiä käsiini ja lukea)

b) olen ollut jonkin harhan vallassa lukiessani tätä opusta ensimmäistä kertaa.

En sano, että se olisi ollut huono. Mutta huonompi kuin muistin.

Kovasti tekisi mieli lukea jo jotain muuta kuin tätä lajityyppiä. Pikkuisen polttelisi aloittaa Jean M. Untinen-Auelin seuraava kirja... Luen sitä sarjaa aina uudelleen ja uudelleen. Seuraavaksi olisi vuorossa Tasangon vaeltajat. Tai sitten voisi aloittaa Douglas Adamsin Linnunrata -sarjan uudelleen. Mutta olisi mukava lukea jokin ihan uusi hyvä kirja.

Pystytkö kuvittelemaan Kiekkomaailman, maailman joka matkaa hitaasti avaruuden halki valtaisan kilpikonnan selässä neljän elefantin kannattelemana? Maailman, jossa velhot käyttävät magiaa ja noidat vielä vanhempaa taikuutta. Maailman, jossa elää yhä yksisarvisia ja ihmissusia. Näetkö sen? Jos vastaus on myöntävä, olet läpäissyt ensimmäisen testin. Pratchett kirjoittaa terävän älykästä fantasiaparodiaa. Kaltaiselleni eskapistille nämä kirjat ovat täydellisiä sellaisenaan. Kirjoissa otetaan kantaa ihmisyyteen sellaisena, kuin se kaikissa kulttuureissa pohjimmiltaan esiintyy. Kirjan kansilipareessa ylistetään Pratchettia moralistiksi, filosofiksi ja humanistiksi ja allekirjoitan tämän täysin.

Jos Pratchett on jo tuttu, mainittakoon, että tämä on Vartiosto -kirja. 

Haikeansuloinen kertomus ensirakkaudesta, tosirakkaudesta ja niiden väliin mahtuvista erehdyksistä. Tähän ei oikeastaan ole mitään lisättävää. Tykkäsin ja jäin janoamaan lisää.

Upea kirja! Vei huolet hetkeksi pois, toimi yhtä hyvin kuin Frendit. Myöhästyin tämän kirjan vuoksi töistä, en olisi millään malttanut laskea käsistäni. Himoshoppaajista alkaa pikkuhiljaa paras terä taittua, mutta nämä Kinsellan uudet aluevaltaukset ovat olleet jokainen nappiosumia. Hyväntuulisia, kepeitä - kuin lasillinen kuoharia aurinkoisena kesäpäivänä.

Ensimmäinen lukemani Marklund. Oli aika hyvä dekkari, en tahtonut malttaa laskea käsistäni. Murhaajaa ei tosin itse voinut mitenkään päätellä.

Koskettava. Eve Hietamies sai yhdeksän keskenmenoa ennen kuin pääsi raskaudessa loppuun asti. Kirja on silti kirjoitettu fiktiivisesti, ei minä -muodossa. Rankkaa tekstiä, mutta tempaisi mukaansa. Olisin lukenut yhdeltä istumalta, mutta oman tunne-elämän vuoksi oli pidettävä pari päivää väliä.

Kirja vahvisti ajatuksiani, joita päässäni on pyörinyt. Miksi näistä asioista ei puhuta? Miksi ei varoiteta, että et välttämättä tule koskaan raskaaksi? Miksi ei sanota, että se ei välttämättä kestä?

Jotkut sanovat keskenmenoja läpi käyville, että tulet sentään raskaaksi. Mikä onni se on? Jos se ei kestä. Ei ole helppo tie tämäkään, olla raskautumatta ollenkaan. Silti uskon, että tämä on helpompaa.

Hieno kirja, liikuttava tarina. Koko kirjan ajan minulla oli kummallinen tunne, kuin olisin lukemassa Maeve Binchyä. Jos pidät Binchystä niin kokeilepa tätä.

Kirjassa esitettiin ajatus, että jotkut ihmiset tippuessaan kuoppaan ihmettelevät, miksi ovat sinne tippuneet. Toisten kysyessä, että miten sieltä pääsee pois. Se pisti ajattelemaan. En ole voinut valita tätä lapsettomuutta enkä omin voimin tule tästä perheellisten puolelle pääsemään. Mutta se, miten suhtaudun elämään on omassa vallassani. Kuulunko niihin, jotka ovat kysyneet vain miksi?

Löysin ihan vasta uuden hyvän kirjailijan ja tämä oli jo kolmas hänen teoksensa, jonka luin. Kirjailija sujahtaa samaan kategoriaan Sophie Kinsellan ja Cathy Kellyn kanssa.

Päähenkilönä oli vapaaehtoisesti lapseton nainen ja hänellä oli lapsettomuudesta kärsivä sisko. Luin äärimmäisellä mielenkiinnolla ja olisin varmasti nauttinut kirjasta huomattavasti enemmän, jos minulla ei olisi ollut omakohtaista kokemusta aiheesta. Nyt itse tarina jäi lapsettomuusnäkökulman varjoon, halusin kiihkeästi tietää miten lapsettoman siskon käy. Ihan kuin sillä olisi mitään merkitystä siihen, miten meidän tulee käymään. Väittäisin, ettei kirjailija ole itse lapsettomuutta kokenut. Hienoa on silti, että tällaista aihetta on sivuttu ihan tavallisessa romaanissa.

Kommentointi kirjoista sallittua ja suotavaa.

Jälleen yksi lukukokemus chicklittiä. Olen lukenut kirjailijan aiemmat teokset Paholainen pukeutuu Pradaan ja VIP-ihmisiä. Prada -kirjasta pidin joskin kirjan kiireinen tunnelma toi stressaantuneen olon omaankin elämääni. Tämä kirja oli pääosin mukavaa luettavaa, joskin henkilöt jäivät hieman ohueksi ja loppuhuipennus jäi saavuttamatta. Kirja alkoi jollain tapaa lennosta ja loppui samalla tavalla. Tästä olisi voinut saada enemmänkin irti, sillä henkilöt virheineen vaikuttivat mielenkiintoisilta. Heidän elämäänsä olisin halunnut sukeltaa syvemmälle.

Alan havaita itsessäni lievää vaihtelunhalua. Olen lukenut aika pitkään pelkästään kepeitä kirjoja, nyt olisi aika vaihtaa tyylilajia. Silti hyllyssä odottaa vielä muutama lajityypin uutuuskirja, jotka on luettava kuukauden sisällä ennen laina-ajan päättymistä. Ja joista olen itseasiassa hyvinkin innostunut.

Keittiöni pöydällä lojuu myös näennäisen huolettomasti Jane Symonsin Vauva tilauksessa, jonka olen tilannut lahjaksi jollekulle muulle. Tekisi mieleni selata sitä, mutta tiedän, miten pahalta sitten tuntuisi. Säästellään. Tämä kirja on sellainen, että haluaisin sen ehdottomasti itsellenikin, jos asiat vain olisivat toisin.

Ihana, ihana Wodehouse. Tarinoiden juonenkäänteet ovat tikahduttavan hauskoja.  Kepeästi kulkeva kerronta vie arkihuolet kaikki kauas pois.

Olen määrännyt itseni viikon mittaiseen television katselulakkoon. Toivon mukaan saan vähän purettua odottelevien kirjojen sumaa. Kehitänkö internetaddiktioni entistäkin pahemmaksi tämän viikon aikana?

Jälleen yksi trippi Vuorisen tällä kertaa sienenhuuruiseen maisemaan. Parempi kuin No,velli, mutta edelleenkään ei Juoppisten veroinen.

Niku vaikenee - mutta vain hetkeksi.

Tänään olen täynnä iloa ja toivoa. Olen ollut pakkasen saartamana kotini vanki muutaman päivän ajan. Nyt haluaisin lähteä liikkeelle, mennä kuuntelemaan ystävieni kuulumisia, katsomaan kummilapsia, koirien kanssa lenkille. Keskittyä positiivisiin asioihin ja kuunnella välillä muiden murheita. Katsella tähtiä ja ulvoa kuulle. Unelmoida.

Toisinaan sitä miettii, aiheuttaako tästä murheesta osan itse. Selaamalla keskustelupalstoja, miettimällä, lukemalla lapsettomuuskirjoja. Märehtimällä. Itsesäälissä kierimällä. Olisiko parempi vain olla ajattelematta asiaa? Haudata pää hiekkaan ja teeskennellä, että kaikki on hyvin? Kenties saada itsensäkin hetkeksi vakuuttuneeksi.

Päivällä tunsin oloni niin positiiviseksi, että kirjastosta tarttui mukaan Karin Millesin Vuoristoradalla - Odottajan päiväkirja. Illan mittaan olen sitä lueskellut ja voin sanoa, että mikäli olisin itsekin raskaana, pitäisin kirjasta. Viikon takaisessa mielentilassa lukeminen olisi ollut itsekidutusta. Tähän päivään ja tähän tunnelmaan kirja jollain tapaa istuu. Yhtäkkiä muistan, millaista oli aloittaa yrittäminen sydän täynnä toiveita, pää pilvissä ja ihan pikkuisen peläten. Katkeransuloisia ajatuksia.

Olen Wodehousen vannoutunut ihailija. Kuinka voisin olla olematta? Mikä se on tässä brittihuumorissa ja brittikirjailijoissa ylipäätään, joka tekee heistä ylivertaisia? Suosikkejani Wodehousen kirjoista ovat Blandingsin linnaan sijoittuvat kertomukset. Tämä ei ollut yksi niistä, mutta silti erinomainen. Kepeää, hersyvää huumoria, nokkelia juonenkäänteitä, surkeiden sattumusten sarjoja. Jos et ole pitänyt tv-sarjasta Kyllä Jeeves hoitaa, älä tuomitse kirjailijaa sen perusteella. Sarja oli mielestäni hyvä, mutta ei tehnyt täysin oikeutta kirjoille.

Kirja, jossa seitsemän lyhyttä tarinaa selviämisestä.

Ostin tämän kirjan jo kolme viikkoa sitten. Luettuani ensimmäisen tarinan kirja pyöri olohuoneen sohvapöydällä eiliseen saakka. Ensimmäinen tarina oli täydellinen pettymys. Toinen tarina oli jo parempi ja viimeiset viisi luettavissa, saatoin jopa hymähtää ääneen.

Ensikosketukseni Vuoriseen oli Juoppiksen viimeinen osa nimeltään Vaippaihottumaa. Harvoin pääsee kirjaa lukiessaan nauramaan kippurassa ääneen. Kolmas osa eli Raskausarpia toimi lentopelonkarkoittajana viime keväänä. Sydän hakkasi ja kädet hikosivat ja epäonnekseni olin lennon aikana juuri kohdassa, jossa Juha ja Kristian lähtevät halpayhtiön koneella etelän lämpöön ja heidän matkansa ei sujunut ihan niin sulavasti kuin toivoisi. Pelko kuitenkin kaikkosi.

En oikein uskalla suositella tätä kenellekään. En ainakaan ensimmäiseksi Vuoriseksi. Jos olet lukenut ja pitänyt Juoppiksista, voit lainata tämän kirjastosta, mutta älä turhaan tuhlaa rahojasi. Tämä ei ole niitä kirjoja, joihin tulee palattua uudelleen.

Poikkeuksellisesti katsoin elokuvan ennen kirjan lukemista. Johtuen siitä, että kuulin kirjan olemassaolosta vasta jälkeenpäin. Pidin samalla tavalla poikkeuksellisesti enemmän elokuvasta kuin kirjasta. Kirja oli siitä huolimatta laadukas, Austenin henkeen kirjoitettu. Lisäväriä lukijalle toi miettiminen, ketkä Austenin romaanien henkilöt kirjailijalla oli ollut mielessään luodessaan kirjan henkilöhahmoja. Muutamat olivat ihan selviä, muutama jäi avoimeksi. Jos pidät Austenista, tämä kirja on itsestäänselvä lukuvalinta. Jos et pidä Austenista, voi kirjan silti lukea - tosin tuskin siihen siinä tapauksessa tulee tartuttua.

Suosittelen seuraavia lukuolosuhteita: lumimyrsky, sohva, viltti, kuuma tee, suklaa, takkatuli.

Arkistointiteknisistä syistä lukemani kirjat on syytä laittaa omina postauksinaan.

Salaisuuksia ilmassa vain parani toisella lukemalla. Kinsellan kirjat toimivat kuin kuuma kylpy, saavat taatusti paremmalle tuulelle.

Ajattelin esitellä muutaman lukemani lapsettomuusaiheisen kirjan.

Judith Uyterlinde: Rakkaustesti

Ihan hyvä kirja, joskin ankeasti kirjoitettu. Mutta eihän aiheessakaan toki mitään nauramisen aihetta ole.

Linda P. Saltzer: Lapsettomuus kriisinä

Psykologin kirjoittama kirja. Tykkäsin, oli hyvin selvitetty, miltä lapsettomasta voi tuntua. Suosittelen sekä lapsettomille, että heidän läheisilleen.

Ben Elton: Vauvahorkka

Suosikkini, ehdottomasti! Hieno kirja, jonka ääressä sai nauraa ja itkeä. Romaanimuotoon kirjoitettu kirja.

Huraa! Olen aloittanut painonpudotusprojektin samoihin aikoihin Operaatio Perheenlisäyksen kanssa. Painoindeksini on muutaman viime vuoden ajan ollut liian korkea ja tämän on huomannut myös peilikuvasta. Tällä viikolla olen saanut pudotettua kaiken kaikkiaan tasan 9 kg. Moni ehtii vuodessa toki pudottaa paljon enemmänkin, mutta... Jokainen painon kanssa kamppaileva tietää miten vaikeaa laihduttaminen on. Välillä on mennyt useita kuukausia, että olen ainoastaan pyrkinyt pitämään painoni samassa lukemassa. Tämä pudotuksen määrä tarkoittaa myös sitä, että painoindeksini on nyt tasan 30. Tavoitteena olisi pudottaa se selvästi alle 30 ennen hoitojen alkamista. Ottaen huomioon, ettei hoitojen alkamisajankohdasta ole mitään tietoa, tavoite vaikuttaa saavutettavissa olevalle.

Haluan tässä blogissa sivuta myös rakkauttani kirjallisuuteen ja olen päättänyt hyvin lyhyesti kertoa lukemistani kirjoista omaksi ilokseni.

Catherine Sanderson: Petite Anglaise. Tarina oli hyvin mielenkiintoinen, mutta kerronta kaikin puolin ei. Kirja perustuu tositapahtumiin. Kirjailija pitää edelleen blogia osoitteessa http://www.petiteanglaise.com/ ja aion ehdottomasti lukea pikkuhiljaa koko blogin alusta loppuun. Todella mielenkiinnolla odotan lukukokemusta, kun tiedän taustaa tapahtumista blogin takaa.

PS: Ovulaatio on tänään.